11 June 2017

Si vis pacem, para bellum

Jenni täällä moi. Tällä hetkellä lomailen viikon verran ja sitten yhdeksän päivää töitä jäljellä. Yhdeksän! Syksyn suunnitelmat ovat vielä täysin auki, onneksi en ole stressaavaa tyyppiä (asioilla on tapana järjestyä ja muita kliseitä tähän kohtaan).

taustakuvan pääset lataamaan täältä.
Emmin alunperinkin määräaikaiseen työhön ryhtymistä (tein sitä ennen sijaisuuksia) ja olisi pitänyt kuunnella mitä alitajunta/mikälie halusi kertoa. Oma aika ja tietynlainen vapaus ja riippumattomuus ovat minulle tärkeitä ja vakkariduunissa se ei oikein onnistu. Taloudellinen tilanne on oikein hyvä tällä hetkellä eikä töihin meno ole ollenkaan pakollista. Kulunut vuosi ei ole mennyt hukkaan, olen oppinut valtavasti lapsista ja oppinut tykkäämään niistä pikku räkänokista. Oikeastaan olisi ihanaa jos ihmiset säilyisivät osittain kolmevuotiaina, uteliaina, innostuneina, viattomina ja hyväntahtoisina.

(tein aamulla itselleni uuden taustakuvan koneelle ja sen pääsee lataamaan omalle koneelle kuvan alla olevasta linkistä. Tykkään pitää (koneen) työpöydän aina täysin "puhtaana" ja siivoan säännöllisin väliajoin tiedostoja. Pitäisi muistaa varmuuskopioida säännöllisin väliajoin tärkeitä tiedostoja, varsinkin kuvia. Olen onnistunut hukkaamaan muistitikun jossa on kuvia minusta ja siskostani kuukausi ennen hänen kuolemaansa).

4 comments

  1. Olisipa tosiaan ihanaa jos lapsenkaltaisuus säilyisi aina. Tietynlainen naiivisuus.
    Surullista kuviesi katoaminen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta! Eiköhän se muistitikku vielä jostain putkahda esiin, toivotaan niin. Onneksi on muistot!

      Delete
  2. Vakkariduunissa se vapaus ja vapaa-aika todellakin ovat minimissä. Tässä itsekin mietin, että jos taloudellinen tilanne vain sen sallisi, olisi ihan mahtavaa tehdä joitain sijaisuuksia ja elää vapaana kuin taivaan lintu (hieno klisee, eikö totta?). Mutta toisaalta taas, en valita, että sain 22-vuotiaana vakkariduunin oman alani hommista!

    Toivottavasti löydät muistitikkusi, kuvatkin ovat aivan ihania muistoja ja olisi ikävä menettää ne kokonaan :(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja siis unohtui mainita, että oon tehnyt kahta työtä vuodesta 2002, joten ei ihme että alkaa jo vähän väsyttämään. Ei enää jaksa samalla tavalla kuin parikymppisenä :D

      Hieno että sait vakipaikan, raha mahdollistaa monia asioita! Plus sun duunissa pääset toivottavasti toteuttamaan itseäsi mahdollisimman paljon ^^

      Delete

Designed by: Natalie Groth